Mikä hyvässä heinässä maksaa?
Hyvälaatuinen heinä on marsuille niitä asioita, joista ei pitäisi tinkiä. Marsu voi syödä hiven huonompilaatuista täysrehua, jos sen heinä on kunnollista, ravinteikasta ja maistuvaa. Kaikkein tärkein heinän arvioinnissa on sen maistuvuus.
Hyvä heinä ei pölise, siinä ei ole hometta, se ei haise ja se vihertää, maistuu ja tuoksuu. Homeista heinää ei saa antaa marsuille edes hätätilassa, koska se vahingoittaa herkkää suolistoa nopeasti ja marsu voi saada homeesta ja pölystä hengitystieoireita. Rutikuivassa heinässä on kuitenkin luontainen pöly, jota ei tule sotkea homepölyyn. Luontainen pöly tulee timotein kukinnoista. Myös maasta voi tarttua maapölyä käsittelyn yhteydessä.
Hyvässä heinässä maksaa laatu ja sen eteen tehty työ. Heinän korjaus on oma operaatio sinänsä. Perinteinen kuivaus tapahtuu niitämällä heinä maahan. Kun sopiva poutajakso tulee kohdalle, heinä kaadetaan niittokoneella. Sen jälkeen se saa kuivua auringossa ja välillä sitä pöyhitään. Kuivuminen kestää ilmoista riippuen parista päivästä viikkoon. Sadetta ei saisi väliin tulla, pieni ripsiminen ei haittaa, mutta täysi kastuminen pilaa helposti sadon. Liian kuuma porotus haalistaa ja kellastaa heinän, joten kellahtava heinä voi olla auringon polttamaa, ei ylivuotista tai olkea. Sen maistuvuus ei ole vihreän luokkaa ja ravintoaineita häviää auringossa. Kun heinä on tarpeeksi kuivaa se ajetaan karholle. Paalaimella ajetaan tätä karhoa pitkin ja paalataan heinät halutun kokoisiksi pien – tai suurpaaleiksi. Paalit kerätään pellosta kärryihin ja lasketaan. Kosteusprosentti mitataan pistokokeina.
Laadukasta kuivaheinää saa varmimmin latokuivauksella. Latokuivaus tapahtuu sananmukaisesti sisätiloissa, jolloin heinä voidaan korjata pellolta suoraan latoon kuivattavaksi. Heinä voidaan paalata myös syöttämällä se paalaimeen sisätiloissa. Heinä voidaan myös pakata erillisellä laitteella esim. 1kg:n pusseihin, jolloin heinän kilohinta nousee kun sen käsittelyyn kuluu enemmän aikaa ja pakkausmateriaaleja kiloa kohden. Kauppoihin pienet heinäpaketit tulevat usein sopimusviljelijöiltä, minkä vuoksi niiden ulkonäkö ja laatu vaihtelevat.
Pienpaalin hinnassa yhtä paalia kohden kohdistuvat työkustannukset on myös huomioitava eli puhutaan ns. miestyöstä. Paalauksen jälkeen paalit ovat hajallaan pitkin peltoa, mistä ne pitää käsin nostella peräkärryn kyytiin ja sieltä latoon tai erilliseen kuivaustilaan, mikäli niitä kuivataan latokuivurilla tai vastaavalla. Yksin työ on hidasta ja usein pelloilla häärii apulaisina naapurit, sukulaiset ja tutut tai palkatut työntekijät. Kaikkien heidän työpanos näkyy heinän hinnassa. Mitä pienemmissä pakkauksissa heinä myydään, sitä korkeammat ovat tuotantokustannukset, mikä näkyy heti heinän kilohinnassa. Lisänä tulevat vielä varastointi ja kuljetuskustannukset esim. paikallisiin kauppoihin.
Heinästä voidaan teettää ns. rehuanalyysi, jonka mukaan heinä voidaan luokitella. Analysoitavia kohteita ovat: kuiva-ainepitoisuus (KA), kuitu, raakavalkuainen (RV), sulava raakavalkuainen (SRV) ja rehuyksikkö (RY). Rehuanalyysin avulla voi selvittää myös rehun kivennäis- ja hivenainekoostumuksen.
Heinän kuiva-ainepitoisuuden tulisi olla yli 83% jolloin se säilyy laadukkaana varastoinnin ajan. Lisäksi kosteusprosentti tulisi olla alle 18%, mutta yli 14%. Raakavalkuaisen määrä on yleensä 8-12%. Laadukkaan heinän RY arvo on noin 0,75> kuiva-ainekiloa kohti.
Karkearehun ravintoaineet ovat kasvin lehdessä ja kuitu varsiosassa.
Esimerkki kuivan timoteiheinän ravintoarvoista:
Raakavalkuainen 9%
Kuitu 33%
Kalsium 2,8 g/kg
Fosfori 2,2 g/kg
Magnesium 1,2 g/kg
Kalium 30 g/kg
Natrium 0,1 g/kg
Kupari 5,0 g/kg
Sinkki 30 g/kg
Rauta 15 mg/ kg
(Lähde: Arja Linnavuori, Marsu voi hyvin, s.28 (2005)
Kirjoittanut: Marjo Meuronen
Hyvä heinä ei pölise, siinä ei ole hometta, se ei haise ja se vihertää, maistuu ja tuoksuu. Homeista heinää ei saa antaa marsuille edes hätätilassa, koska se vahingoittaa herkkää suolistoa nopeasti ja marsu voi saada homeesta ja pölystä hengitystieoireita. Rutikuivassa heinässä on kuitenkin luontainen pöly, jota ei tule sotkea homepölyyn. Luontainen pöly tulee timotein kukinnoista. Myös maasta voi tarttua maapölyä käsittelyn yhteydessä.
Hyvässä heinässä maksaa laatu ja sen eteen tehty työ. Heinän korjaus on oma operaatio sinänsä. Perinteinen kuivaus tapahtuu niitämällä heinä maahan. Kun sopiva poutajakso tulee kohdalle, heinä kaadetaan niittokoneella. Sen jälkeen se saa kuivua auringossa ja välillä sitä pöyhitään. Kuivuminen kestää ilmoista riippuen parista päivästä viikkoon. Sadetta ei saisi väliin tulla, pieni ripsiminen ei haittaa, mutta täysi kastuminen pilaa helposti sadon. Liian kuuma porotus haalistaa ja kellastaa heinän, joten kellahtava heinä voi olla auringon polttamaa, ei ylivuotista tai olkea. Sen maistuvuus ei ole vihreän luokkaa ja ravintoaineita häviää auringossa. Kun heinä on tarpeeksi kuivaa se ajetaan karholle. Paalaimella ajetaan tätä karhoa pitkin ja paalataan heinät halutun kokoisiksi pien – tai suurpaaleiksi. Paalit kerätään pellosta kärryihin ja lasketaan. Kosteusprosentti mitataan pistokokeina.
Laadukasta kuivaheinää saa varmimmin latokuivauksella. Latokuivaus tapahtuu sananmukaisesti sisätiloissa, jolloin heinä voidaan korjata pellolta suoraan latoon kuivattavaksi. Heinä voidaan paalata myös syöttämällä se paalaimeen sisätiloissa. Heinä voidaan myös pakata erillisellä laitteella esim. 1kg:n pusseihin, jolloin heinän kilohinta nousee kun sen käsittelyyn kuluu enemmän aikaa ja pakkausmateriaaleja kiloa kohden. Kauppoihin pienet heinäpaketit tulevat usein sopimusviljelijöiltä, minkä vuoksi niiden ulkonäkö ja laatu vaihtelevat.
Pienpaalin hinnassa yhtä paalia kohden kohdistuvat työkustannukset on myös huomioitava eli puhutaan ns. miestyöstä. Paalauksen jälkeen paalit ovat hajallaan pitkin peltoa, mistä ne pitää käsin nostella peräkärryn kyytiin ja sieltä latoon tai erilliseen kuivaustilaan, mikäli niitä kuivataan latokuivurilla tai vastaavalla. Yksin työ on hidasta ja usein pelloilla häärii apulaisina naapurit, sukulaiset ja tutut tai palkatut työntekijät. Kaikkien heidän työpanos näkyy heinän hinnassa. Mitä pienemmissä pakkauksissa heinä myydään, sitä korkeammat ovat tuotantokustannukset, mikä näkyy heti heinän kilohinnassa. Lisänä tulevat vielä varastointi ja kuljetuskustannukset esim. paikallisiin kauppoihin.
Heinästä voidaan teettää ns. rehuanalyysi, jonka mukaan heinä voidaan luokitella. Analysoitavia kohteita ovat: kuiva-ainepitoisuus (KA), kuitu, raakavalkuainen (RV), sulava raakavalkuainen (SRV) ja rehuyksikkö (RY). Rehuanalyysin avulla voi selvittää myös rehun kivennäis- ja hivenainekoostumuksen.
Heinän kuiva-ainepitoisuuden tulisi olla yli 83% jolloin se säilyy laadukkaana varastoinnin ajan. Lisäksi kosteusprosentti tulisi olla alle 18%, mutta yli 14%. Raakavalkuaisen määrä on yleensä 8-12%. Laadukkaan heinän RY arvo on noin 0,75> kuiva-ainekiloa kohti.
Karkearehun ravintoaineet ovat kasvin lehdessä ja kuitu varsiosassa.
Esimerkki kuivan timoteiheinän ravintoarvoista:
Raakavalkuainen 9%
Kuitu 33%
Kalsium 2,8 g/kg
Fosfori 2,2 g/kg
Magnesium 1,2 g/kg
Kalium 30 g/kg
Natrium 0,1 g/kg
Kupari 5,0 g/kg
Sinkki 30 g/kg
Rauta 15 mg/ kg
(Lähde: Arja Linnavuori, Marsu voi hyvin, s.28 (2005)
Kirjoittanut: Marjo Meuronen